Eheyttäminen ei tee ehjäksi, vaan rikkoo

Helsingin Sanomissa ja muissa medioissa on noussut esille useita kokemuksia niin sanotuista eheytyshoidoista ja eheytyspyrkimysten kohteeksi joutumisesta uskonnollisissa yhteisöissä.

Eheytyshoidoilla viitataan toimiin, jotka pyrkivät muuttamaan ihmisen seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiä. Ne perustuvat ajatukseen, jonka mukaan heteroseksuaalisuudesta eroava seksuaalinen suuntautuminen tai syntymässä määritellystä sukupuolesta eroava sukupuoli-identiteetti olisivat korjattavissa. Ajatuskulkua perustellaan usein uskonnolla.

Eheytystä tapahtuu myös terveydenhuollossa, vaikka eheytyshoitojen ei tulisi kuulua terveydenhuollon ammattilaisten tehtäviin. Esimerkiksi lääkärin eettisten ohjeiden mukaan lääkärin tulee kohdella potilaitaan tasa-arvoisesti, oikeudenmukaisesti ja syrjimättä ja perustaa kannanottonsa lääketieteelliseen tietoon ja kokemukseen. Myös Suomen psykiatriyhdistys ja Suomen psykologiliitto ovat tuominneet eheytyksen haitallisena.

Eheyttäminen ei tee ehjäksi, vaan rikkonaiseksi. Tutkittu tieto osoittaa, ettei seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiä voi muuttaa eheytyshoitojen kaltaisilla toimenpiteillä. Eheytyshoidot rikkovat niin perustuslaissa kuin kansainvälisissä sopimuksissakin turvattuja ihmisoikeuksia. Tällaiset hoidot aiheuttavat vakavaa kuormitusta ja haittaa mielenterveydelle.

Uskonnollisessa yhteisössä tapahtuva eheytys tuhoaa myös ihmisen hengellisyyttä. Mikäli uskonnollisen yhteisön auktoriteetti, sielunhoitaja tai luotettu jäsen yrittää muuttaa ihmisen seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä, siitä aiheutuu riskejä ihmisen hyvinvoinnille. Diakoni Ani Iivanaisen selvityksen mukaan osa evankelis-luterilaisen kirkon sateenkaarevista työntekijöistä kohtaa työssään eheyttämiseen tähtäävää hengellistä väkivaltaa.

Vahingollista on myös sellainen puhe ja asenne, jossa vähemmistöön kuuluvaa mitätöidään ja katsotaan ohi. Aina kysymys ei ole pilkasta, vaan myös hiljaisuus ohjaa ihmisiä kätkemään elämänsä. Jos ei voi tuoda omaa elämäänsä sinne, missä puhutaan perhesuhteista ja vapaa-ajasta, vaihtoehtona on piiloutuminen tai yhteisön opetuksen haastaminen.

Eheytys ei aina tarkoita eheytysleiriä tai systemaattista eheytysohjelmaa. Sitä voi tapahtua työpaikan kahvihuoneissa, käytäväkeskusteluissa tai jopa yhteisessä rukouksessa.

Hyväntahtoisten auttajien puhe tukahduttaa ihmisen pohdinnan ja avoimuuden omasta identiteetistä. Se voi katkaista tärkeitä ihmissuhteita ja sysätä yksinäisyyteen. Etääntyminen itselle rakkaista ihmisistä ja sosiaalisen turvaverkon menettäminen vievät syvemmälle kriisiin.

Vahingollisiin toimintamalleihin liittyy usein vilpittömyys, halu suojata toista ja vahva usko siihen, että toimii oikein. Hyvä tarkoitus ei poista sitä, että kysymyksessä on hengellinen väkivalta, joka murtaa toisen ihmisen mieltä. Homo- ja transfobia ovat homo- ja transfobiaa silloinkin, kun niitä perustellaan pyhillä kirjoituksilla.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan luoma, arvokas ja ainutlaatuinen. Ihmisen arvo ei ole sukupuoleen tai seksuaalisuuteen sidottua tai niistä riippuvaa. Sielunhoidon tulee voimaannuttaa ihmistä toimimaan elämässään ja yhteisöissään sekä tukea yksilöä löytämään voimavaroja elämäänsä.

Tasa-arvoa ja sateenkaari-ihmisten asemaa edistämällä kirkko kunnioittaa uskontulkinnasta nousevaa Jumalan luomistyön moninaisuutta ja rikkautta. On tärkeää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat tulevat kohdatuiksi ja hyväksytyiksi omana itsenään. Se tarkoittaa yhdenvertaista kohtelua sekä omien ja toisten rajojen kunnioittamista.

Kirjoittaja on Turun arkkihiippakunnan piispa.