Kolumni Turun Sanomissa 12.4.2024

Työpaikkani tavanomaisimpia puheenaiheita on vanhenevien vanhempien vointi. Kiitollisuus koetusta, huoli tulevasta ja uupumus kuormittavista tilanteista ovat monelle keski-ikäiselle tuttua todellisuutta.

Hoidon saaminen ei ole aina helppoa ja moni joutuu taistelemaan läheisensä hoivan puolesta. Vaikka palvelut eivät ole välttämättä huonontuneet, huoli siitä, saavatko iäkkäät läheiset tarvitsemaansa apua, on lisääntynyt.

Ikääntyneiden oikeuksien toteutuminen ja asema yhteiskunnassa on entistä ajankohtaisempi kysymys. Toimittaja Unto Hämäläinen kirjoitti Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä (2.3.2024) ikääntyneiden hoidon tarpeesta, kestävyysvajeesta sekä 70-vuotiaiden sukupolvesta, johon hän itsekin kuuluu. 70 vuotta sitten Suomessa oli 170 000 yli 70-vuotiasta, nyt heitä on lähes miljoona. Vain Japanissa ja Italiassa vanhusten osuus on suurempi kuin Suomessa. Juttu päättyy Hämäläisen viiltävään kysymykseen: Miksi elin näin vanhaksi?

Syyt siihen, että meillä Suomessa on enemmän elämänkokemusta kuin koskaan aikaisemmin, ovat kuitenkin myönteisiä. Rauhan aikana olemme säästyneet sotien aiheuttamilta väestökatastrofeilta. Kulkutaudit eivät tapa ihmisiä samaan tapaan kuin viime vuosisadan alkupuolella. Hyvinvointivaltion rakentumisen myötä ihmisten elinolot ovat parantuneet ja lääketiede on kehittynyt.

Nyt olemme tilanteessa, jossa suomalaista hyvinvointia rakentanut sukupolvi aiheuttaa kansantaloudellisen haasteen. Varat eivät riitä kattamaan kasvavan vanhusväestön kustannuksia: eläkkeitä, sairaskuluja ja hoivamenoja. Syntyvyyden lasku vaikuttaa väkilukuun ja huoltosuhteeseen, eikä talous ole kehittynyt toivotulla tavalla.

Hyvinvointialueiden tulevaisuutta luodaan tilanteessa, jossa vanhuspalveluiden tarve kasvaa merkittävästi. Lisääntyvä vanhusten määrä, huoltosuhteen epätasapaino ja kiristyvä talous tuottavat myös eettistä kuormaa.

Muutosten keskellä vanhusten kanssa työskenteleviä tulisi kuulla tarkasti. Hyvinvoiva hoitaja jaksaa tehdä työtään paremmin. Tämä edellyttää olosuhteita, joissa työntekijän on mahdollista tehdä työnsä riittävän hyvin sekä saada tukea ja arvostusta.

Vanhusasiainvaltuutettu Päivi Topo peräänkuuluttaa jokaisen oikeutta ikääntyä arvokkaasti. Valtaosa ikääntyneistä voi hyvin ja tulee toimeen omillaan, mutta jo tällä hetkellä moni iäkäs on vailla tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa. Pienet tulot, esteelliset asuinympäristöt sekä vaikeudet saada palveluita varjostavat tuhansien elämää. Lisääntynyt digitaalisuus aiheuttaa haasteita, vaikka nuorempana olisikin pärjännyt tunnuslukujen ja sovellusten viidakossa.

Myötätunnolla ajattelen heitä, jotka etsivät ratkaisuja kestävään ja inhimilliseen vanhustenhoitoon. Turvan tunne ja hyvä hoiva toteutuvat, kun asioita tehdään oikeasti yhdessä. Hyvinvointialueet eivät selviä siitä yksin. Yksinäisyyttä murtamaan ja arjen hyvinvointia lisäämään tarvitaan kuntia, seurakuntia ja järjestöjä. Arvokkaan vanhuuden tulisi olla Suomelle kunnia-asia.

Olennaista on myös, millä tavalla puhumme vanhuudesta. Kokevatko vanhukset olevansa taakka ja rasite, joiden parasta ennen -päivä on jo mennyt?

Kokemus hoivasta ja turvasta ei ole tärkeää vain vanhuksille tänään, vaan jokaiselle meistä, joka toivoo saavansa elää vanhaksi. On aika tehdä toisille, niin kuin toivoisimme itsellemme tehtävän.