Kolumni Turun Sanomissa 18.12.2024

Joulu on kertomus seimeen syntyvästä lapsesta. Tieto lapsen syntymästä kerrotaan ensin yötöissä oleville paimenille. Enkelin viesti on, ettei tarvitse pelätä. Jumala syntyy pieneksi lapseksi, jotta ymmärtäisimme, ettei hän ole pelottava.

Enkelien tuovat viestin myös rauhasta: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Vanhassa Raamatun käännöksessä (KR 1938) enkelten laulu on käännetty hieman toisin: ”Maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”

Enkelten laulu kertoo Jumalasta, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Lapsi syntyy maailmaan, jotta meillä olisi rauha maan päällä ja hyvä tahto toisiamme kohtaan.

Rauhan puute ja maailman konfliktit tuntuvat kipuna sydämissämme. Levottomuudet heijastuvat myös meidän arkeemme. Rauha tuntuu olevan poissa, mutta miten on hyvän tahdon laita? Tahdommeko toisillemme hyvää? Keitä kohtaan meillä on hyvä tahto?

Viime aikoina on puhuttu polarisaatiosta. Tutkijat Ilona Suojanen, Jakke Lehtonen ja Arttu Saarinen kirjoittivat vastikään aiheesta kiinnostavan raportin Tunteiden viemää – Affektiivinen polarisaatio ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset (Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 263, Helsinki 2024).

Raportissa todetaan, että affektiivinen polarisaatio on voimistunut Suomessakin 2000-luvun aikana, vaikka se on edelleen kansainvälisessä vertailussa maltillista. Affektiivisella polarisaatiolla tarkoitetaan negatiivisten tunteiden korostumista yhteiskunnallisessa keskustelussa. Leimaamme toisiamme, eikä keskustelu ole toista arvostavaa.

Affektiivinen polarisaation lisääntyminen muuttaa yhteiskuntaa. Jakautuneen kansakunnan on vaikea ylläpitää turvaa ja toivoa. Sen sijaan hyvä tahto ja suhteet erilaisten ihmisryhmien välillä luovat vakautta ja rauhaa.

Polarisaatiotutkijat muistuttavat, että erilaiset mielipiteet ja eriävät näkemykset eivät itsessään ole kielteinen asia. Poliittiset konfliktit ja vastakkaiset mielipiteet kuuluvat demokratiaan. Tahto sietää erilaisuutta luo vakautta yhteiskuntaan.

Tämän tunnistan myös omista kokemuksestani. Samanmielisyys kaikissa asioissa ei ole tavoiteltavaa, eikä rehellistä. Siellä, missä on vain yksi sallittu totuus ja sen ympärillä hiljaisuus, on aina kätkössä pelkoa, kontrollia ja vaientamista. Erimielisyyttä ei pidä pelätä, mutta eri tavalla ajattelevien ihmisten demonisoiminen on pelottavaa.

Joulu kutsuu kysymään, millä tavalla suhtaudumme niihin ihmisiin, joiden mielipiteet ovat mielestämme vääriä. Onko meillä hyvää tahtoa heitä kohtaan? Yritämmekö ymmärtää toisiamme? Voimmeko toivoa toisillemme hyvää?

Hyvä tahto ei tarkoita hiljaisuutta hädän tai epäoikeudenmukaisuuden edessä. Hyssyttely ei auta siellä, missä heikompaa kiusataan, ihmisiä halveksitaan tai kulttuuria tuhotaan. Hyvä tahto vaatii nousemaan vastarintaan, kun ihmisten elämän edellytyksiä murretaan, kun käyttäydytään väkivaltaisesti tai sorretaan heikommassa asemassa olevia.

Hyvä tahto ei etsi hyvää vain itselle, samanmielisille tai samanlaisille. Hyvä tahto ei kasva siellä, missä osoitamme entistä enemmän hyvyyttä vain rakkaitamme kohtaan. Hyvä tahto versoo siellä, missä haluamme ymmärtää toisiamme, missä jaamme omastamme, emmekä vetäydy yhteydestä.

Joulun lapsi tulee luoksemme, jotta me löytäisimme tien toistemme luo.