Jeesus syntyy raunioiden keskelle

Jeesus syntyy raunioiden keskelle
HS kolumni 24.12.24

On joulu. Eri puolilla maailmaa tuhannet ja taas tuhannet ihmiset rientävät lapsen luokse. Vastasyntyneen ensimmäinen huuto kiirii kaikkialle. Kumarrumme lapsen puoleen, silitämme ohutta ihoa, tunnemme lämmön ja sydämen lyönnit.

Vastasyntynyttä sylissään pitänyt tietää, että käsissä on jotain yhtä aikaa haurasta ja hyvin väkevää. Lapsi tarvitsee sylin ja jatkuvaa hoivaa. Kun vastasyntyneen ensimmäinen itku täyttää tilan, mikään ei ole niin kuin ennen.

Jouluna Jumala tulee luoksemme pienenä ja hoivattavana, jotta ymmärtäisimme, että hän ei ole kaukana tai pelottava. Hän tulee syliimme, jotta osaisimme avata sylimme ja sydämemme toisillemme ja kaikille maailman lapsille.

Maailma on kuitenkin monelle lapselle turvaton. Tänäkin jouluna lapsia syntyy pakolaisina vieraalla maalla. Lapset kasvavat sodan jaloissa Ukrainassa ja turvattomuudessa eri puolilla maailmaa. Erityisen kaukana rauha tuntuu olevan joulun lapsen syntysijoilta.

Vuosi sitten jouluyönä palestiinalaiskristityt kokoontuivat rukoilemaan joulurauhaa Betlehemissä. Seurakunnan pappi Munther Isaac toi joulusaarnassaan esiin, miten maailman hiljaisuus heitä piinaa. Myös hiljaisuus on osallisuutta.

Pappi muistutti, että Jeesus oli kotonaan syrjäytettyjen, kärsivien, sorrettujen ja kodittomien keskellä. Jokaisessa Gazan lapsessa elää myös seimen lapsi. ”Jos Jeesus syntyisi tänä jouluna, hän syntyisi Gazan raunioissa”, pappi muistutti.

Rauhatonta voi olla lapsilla ihan lähelläkin. Joulu on yhdessäolon aikaa, mutta yhdessäolon kasvot ovat monenlaiset. Joulu voi olla odotettu ja lämmin perhejuhla, mutta myös pelätty perhehelvetti.

Jouluna ero idyllin ja todellisuuden välillä syvenee. Koti on jouluna monelle turvaton ja pitkät pyhät pelottavat. Liiallinen alkoholinkäyttö luo turvattomuutta ja lähisuhdeväkivalta lisääntyy. Traagista on, että useimmiten lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta on läheisten ja tuttujen tekemää.

Joulun ilo voi olla kateissa sielläkin, missä ulkoiset puitteet ovat kunnossa. Tunnekylmyyttä ja väkivaltaa on monenlaisissa perheissä.

Joulun viettoon tiivistyy paljon odotuksia, joihin kaikissa perheissä ei ole varaa. Moni vanhempi yrittää parhaansa taloudellisen puutteen keskellä. Lapselle haluaisi tarjota
parasta juuri jouluna. Ja silti moni lapsi kokee nälkää ja turvattomuutta jouluna, Suomessakin.

Jouluna myös elämän suuret muutokset tulevat näkyväksi. Elämän hauraus, sairaudet ja yksinäisyys painavat. Työelämä ja maailma uuvuttavat. Monessa perheessä vanhemmat ovat lujilla. Toisille tämä on viimeinen joulu yhdessä, toisille ensimmäinen joulu ilman rakasta ihmistä. Sellaistakin elämä on, myös ristiriidat, kaipaus ja suru ovat osa joulua.

Jos Jeesus syntyisi tänä jouluna Suomessa, hän syntyisi tuomaan toivoa sinne, missä ihmisen elämä on raunioina ja toivoa on vaikea nähdä.

Jouluevankeliumi tuo syntyvän lapsen keskipisteeksi. Se, mikä tapahtuu syrjässä, onkin keskiössä. Jumala syntyy meidän ihmisten syliin, meidän varaamme. Kyse ei ole jostakin vain kauan sitten tapahtuneesta, vaan siitä, mitä tapahtuu tänä jouluna. Kuinka voimme löytää seimen lapsen luokse, jos samalla käännämme katseemme pois tämän maailman lapsista?

Jouluun kuuluu huolenpito ja omastaan jakaminen. Hyvyyden voimat ovat liikkeellä. Kun lapsella on vaikeaa, pienetkin asiat ja yksikin ihminen voivat riittää siihen, että lapsi voi kokea turvaa. Sama koskee meitä aikuisia. Vaikka tämä joulu olisi erityisen hankala, edessä voi olla uusia alkuja sekä rauhallisia ja onnellisia jouluja.

Tällaiseen maailmaan lapsi syntyy tuomaan toivoa. Katsokaa lasta.