Joogaava kirkko

Kirkossa on viime vuosina paneuduttu milleniaalisukupolvien ajatteluun. Tuorein tutkimus Milleniaalien kirkko – kulttuuriset muutokset ja kristillinen usko kertoo akateemisen tutkimuksen näkökulmasta, mitä nämä sukupolvet ajattelevat Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, katsomuksista ja elämän tärkeistä arvoista.

Sukupolvikokemuksessa korostuu moninaisuus, moniarvoisuus ja moniäänisyys. Nopeinta muutos on ollut nuorten naisten uskonnollisuudessa.

Milleniaalinaisten maailmakatsomuksessa korostuvat sukupuolten oikeudenmukaisuus, ympäristökysymykset ja oman näköinen henkisyys. Kirkolta odotetaan globaalin oikeudenmukaisuuden puolustamista, radikaalia rakkautta sekä arkista yhteyttä. Suorituskeskeisessä ja kiireisessä maailmassa kaivataan kehollisia, toiminnallisia ja kokemuksellisia tapoja ilmaista hengellisyyttä.

Yksi sellainen on jooga, josta on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tullut hiljaisuuden viljelyn muoto retriittien, pyhiinvaellusten ja meditaation rinnalla.

Aivan erityistä Hiljaisuuden joogaa kirkossa on kehittänyt sairaalapappi Heli Harjunpää. Hiljaisuuden joogan ohjaajia on jo yli sata ja se on nopeasti levinnyt seurakuntiin eri puolille Suomea. Ryhmät täyttyvät juuri heistä, joita kirkko haluaisi tavoittaa ja kohdata paremmin.

Samaan aikaan jooga herättää tunteita. Toiset pelkäävät, että nyt uskonnot sekoittuvat ja jooga eksyttää. Koska toimintaa ei tunneta, sitä vastaan koetaan epäluottamusta, jopa hyökätään ja tilaisuuksia myös häiriköidään. Jotain tilanteen epämukavuudesta kertoo sekin, että joogalle joudutaan etsimään kirkon dokumenteissa ja keskusteluissa kiertoilmauksia.

Jooga on vanha ja monimuotoinen harjoitusmenetelmien traditio, joka on kehittynyt vuosituhansien aikana. Nykyään jooga on yleiskäsite monenlaisille harjoituksille, jonka avulla ihminen voi parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.

Joogan harjoittajia on monenlaisia: toiset ylläpitävät sen avulla fyysistä terveyttään ja toisilla siihen voi liittyä henkisiä tai hengellisiä ulottuvuuksia. Myös historiassa jooga on katsomuksellisesti moninainen ilmiö ja sitä on eri aikoina harjoitettu myös useiden eri uskontojen piirissä. Olennaista on muodon lisäksi sisältö.

Kiinnostavaa on, että Suomen kansalaisopistoihin joogan toi 1960-luvulla teologi Elvi Saari, joka oli Suomen ensimmäisiä joogaopettajia ja myös Suomen Joogaliiton puheenjohtaja. Vähitellen joogasta tuli lukuisille suomalaisille luonteva tapa pitää huolta itsestään.

Milleniaalien kirkko -kirja peräänkuuluttaa kirkkoon käännettä, jossa muuttuvaa hengellisyyttä ja nuorten sukupolvien kokemuksia ei koettaisi ongelmaksi. Kirkon odotetaan olevan maailmaa muuttava voima, ei vain muutosten paineessa uudistuva.

Milleniaalien keskuudessa elää toive yhteisöstä, joka ei sulje ihmisiä ulos. Toive on, että kirkko ottaisi heidän hengellisen kaipauksensa ja etsinnän todesta sekä tarjoaisi luontevia tapoja harjoittaa omaa hengellisyyttään.

Älyllisen uskonnonharjoittamisen rinnalle kaivataan koko kehossa tuntuvaa hengellisyyttä. Meditaatio, jooga ja pyhiinvaellukset luonnossa tarjoavat siihen luontevan ympäristön, joka on nuoremmalle sukupolvelle tuttua.

Kaikille jooga ei tietenkään sovi, eikä tarvitsekaan. Hiljaisuuden joogan jälkeen olen moneen kertaan kuullut: ”tämä on juuri sitä, mitä olen vuosia kaivannut”.