Jouluna meillä on se, mitä on

”Yksinäisellä ihmisellä on se, mitä on. Ei ole mitään muuta”, toteaa mummo, kun katselemme ikkunaan asetettua joulutähteä.

”Onpa se kaunis”, hän sanoo useaan kertaan. Joulu tulee, mutta milloin, se on hämärän peitossa. Joulun läheisyydestä kertoo talvinen luonto. Lapsi syntyy pian, muistuttavat joulukoristeet naapurien ikkunoissa.

Mummo on ottanut esille valmiiksi kaikki joulukoristeet. Asettelemme pihapuuhun jouluvaloja, pöydille valitsemme punaiset liinat. Koristelemme kotia tutuilla esineillä, jotka vievät jouluihin, joiden tapahtumat pysyvät mielessä.

Tähti on tärkein. Se on kaunis. Se on tuttu. Se sama, joka on ollut ikkunassa kaikki erilaiset joulut. Tähti on tuonut valoa silloin, kun lapset olivat pieniä ja joulut täysiä. Tähti on ollut ikkunassa silloin, kun ihasteltiin lastenlasten jouluriemua. Tähti on ollut ikkunassa hiljaiset joulut. Tähti on ollut ikkunassa yksinäiset joulut. Sama joulutähden valo on loistanut kaikkiin jouluihin.

”Yksinäisellä ihmisellä on se, mitä on. Ei ole mitään muuta.” Yksinäisyyden huminan aavistaa, kun huomaa, miten myös muistot pakenevat. Äskettäin tapahtuneet asiat eivät pysy mielessä.

Yhä edelleen mummon joulu tulee tekemällä ja jakamalla. Tulettehan hakemaan joulutorttuja, kun minä niitä teille leivon, kysyy mummo moneen kertaan. Juttelemme, miten aattoon on vielä aikaa, ehdimme hyvin. Mummon mielessä joulu tuntuu olevan jo huomenna. Pelko siitä, että kaikki ei ole valmista, hämmentää. Mieli haparoi, ajasta ja sen kulusta ei saa enää otetta.

On se, mitä on, ei muuta. On tähti, joka vie seimen luo. ”Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten”, hyräilee mummo.

Joulua kohti käydessä kaipaamme rauhaa ja arjen ylittävää pyhän kosketusta. Joulun tunnelman voi tuoda musiikki, toisten muistaminen, yhdessäolo tai kauneuden ihmettely. Se,mistä joulumieli löytyy, usein yllättää. Minulle joulun tunnun toi kohtaaminen mummon kanssa ja hänen viisaat sanansa.

Joulu ei pakene ihmisen elämän todellisuutta. Sama tähti on loistanut ikkunassa erilaisina aikoina ja erilaissa elämänvaiheissa. Tänäkin jouluna toiset valmistautuvat juhlaan elämän kriisien keskellä. On odottamatonta sairautta, on uudenlaista yksinäisyyttä, on ikävää, on haurautta ja kuoleman pelkoa. Jossain iloitaan kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi yhteen tulemisen mahdollisuudesta. On koteja, joissa lasten odotus ja riemu tarttuvat aikuisiinkin ja saavat tuntemaan ihmeellistä iloa. On ihan tavallisia jouluja, joissa tunnetaan kiitollisuutta siitä, että kaikki on niin kuin nyt on.

Joulua on odotettu erilaisina historian aikoina. Juuri nyt moni kaipaa ja etsii joulurauhaa sodan keskellä tai pakolaisena vieraassa maassa. Joulu on totta niin Ukrainan juoksuhaudoissa kuin sodan varjostamassa arjessa. Joulu on totta rauhattomassa Betlehemissä ja kaikkialla Israelissa ja Palestiinassa, missä ihmisten pahuus ja sota tekevät tuhojaan.Väkivallan varjossa rukoillaan joulurauhaa.

Joulu tulee myös tänne Pohjolaan, erilaisiin koteihin ja monien todellisuuksien keskelle. Joulut ovat erilaisia, mutta tähti on tuttu. Joulutähden valoa ja rauhaa kaiken sen keskelle, mikä on totta tänä jouluna.