Kärsimyksestä myötätuntoon

Hiljainen viikko vie syvälle elämän peruskysymyksiin. Raamatun kertomukset pukevat sanoiksi sielua jäytävän kokemuksen yksinäisyydestä, hylkäämisestä ja kärsimyksestä. Sekin, mille ei ole sanoja, löytää uomansa passioiden sävelissä. 

Hiljaisella viikolla maailmassa olevaa pimeyttä ja kärsimystä ei vaieta pois. Tällaisessa sotien ja väkivallan maailmassa me elämme, sen keskeltä meidät kutsutaan ristintielle. Tie kutsuu matkalle kaikkien niiden kanssa, jotka tänään huutavat Jumalan puoleen, pelkäävät ja kaipaavat, kavaltavat ja kieltävät. Samalle tielle tuomme myös oman elämämme passiot. 

Passio on latinaa ja tarkoittaa voimakasta tunnetta, intohimoa tai kärsimystä. Kun seuraa Jeesuksen kärsimystietä ja hänen ystäviensä inhimillistä yritystä selviytyä kaikesta oudosta ja kummallisesta, elää myöten ja tuntee myötätuntoa. Passio johdattaa compassioon, kärsimys vie myötätuntoon. 

Ehkä muistat ristin tien kertomuksista miehen, joka pakotettiin sivusta avuksi, kun Jeesus ei jaksanut enää kantaa omaa ristiään. Simon Kyreneläinen ei ymmärtänyt kantavansa Jumalan Pojan ristiä. Näin voi käydä myös meille, kun emme väisty toistemme viereltä. Yksinäisyys hellittää, merkitykset avautuvat ja elämästä tulee elämisen arvoista. 

Ristintien tapahtumat muistuttavat, että myötätunto ei kuulu vain rakkaimmille. Meidät lähetetään elämään myöten myös vieraiden ja muukalaisten kärsimyksessä, kuten Jeesus tekee. Hän kutsuu luokseen jokaisen, kulkee rinnalla ja kantaa sylissään. 

Pääsiäisenä pimeyttä ei kielletä, eikä kärsimystä torjuta. Elämään kuuluva kipu, kärsimys ja sairaudet ovat totta. Mutta yhtä totta on myös uuden aamun valo ja edessä avautuva myötäelämisen ja jakamisen polku. 

Toistemme luokse, halleluja!
Jeesus nyt näyttää tien avoimen.
Meitä hän kutsuu palvelemaan
antaen voiman ja rakkauden. 

Jakakaa kärsimys ja jakakaa ilo!