Kolumni Helsingin Sanomissa 18.3.2025

Vuosi 1995. Suomi liittyi EU:hun ja voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Riitta Uosukainen valittiin eduskunnan puhemieheksi. YK:n jäsenvaltiot tunnustivat Pekingin kokouksessa, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Lukiolaisena uskoin, että asiat muuttuvat maailmassa aina parempaan suuntaan.

Syyskuussa vietetään Pekingin julistuksen ja toimenpideohjelman 30-vuotisjuhlaa. On opittu, että tasa-arvossa voidaan ottaa myös takapakkia. Naisten oikeuksien toteutuminen on maailmalla vastatuulessa. Afganistanin naiset eivät saa laulaa, puhua tai liikkua ulkona. Kahdella miljardilla naisella ei ole mahdollisuutta sosiaaliturvaan. Joka kymmenes minuutti nainen tai tyttö kuolee lähisuhdeväkivallan seurauksena.

YK:n pääsihteeri kehotti parhaillaan käynnissä olevassa naisten oikeuksien kokouksessa lisäämään kierroksia naisten oikeuksien vahvistamiseksi, koska antigender-liike saa koko ajan uusia, vaarallisia muotoja.

Eri puolilla maailmaa erilaisten uskonnollisten liikkeiden konservatiiviset edustajat ovat löytäneet toisensa. Yhteistyö tähtää naisten ja vähemmistöjen aseman heikentämiseen sekä ympäristötyön ja globaalin solidaarisuuden vähentämiseen.

Kristinuskoa käytetään Jeesusten opetusten vastaisesti toisten ihmisten polkemiseen. Tässä ei ole kyse konservatiivisen uskontulkinnan kasvusta uskontojen sisällä, vaan uskonnon käyttämisestä konservatiivisten arvojen ajamiseen. Poliittinen uskonnollisuus ja populismi vahvistuvat.

Tähän ei pidä suostua. Kirkot ja uskonnot eivät ole vain osa ongelmaa, vaan ne ovat myös osa ratkaisua. Monet kirkot tekevät aktiivisesti työtä naisten ja vähemmistöjen aseman sekä rauhan ja turvallisuuden hyväksi. Uskonnollisten yhteisöjen tehtävänä on puolustaa naisten oikeuksia ja ihmisoikeuksia. Väkivaltaa ei voi perustella uskonnolla.

Naisten oikeuksissa on kysymys myös turvallisuudesta. Ne ovat osa kovaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Siksi niitä vastaan hyökätään. Hyökkääjät tietävät, että sisäinen hajaannus tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kaltaisissa teemoissa heikentää yhteiskunnan koheesiota ja kykyä demokraattiseen päätöksentekoon.

Yhteiskunnat ovat vakaampia ja turvallisempia, kun naiset ovat rakentamassa niitä. Oma työ ja toimeentulo tuovat päätösvaltaa naisten elämään ja lisäävät koko yhteisön hyvinvointia. Turvallisuutta ei rakenneta vain valtakuntien rajoilla, vaan myös kodeissa ja lähiyhteisöissä.

Suomi on maailman turvallisimpia maita ja samaan aikaan Euroopan toiseksi turvattomin maa naisille. Kodit ovat vaarallisia paikkoja monelle. Turvaton koti ei ole yksityisasia vaan kansallisen turvallisuuden kysymys. Jos kotona ei koe turvaa, sitä ei tuo kansallinen turvallisuuskaan.

Yli puolet Suomessa asuvista naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Pari- ja lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu kaikissa etnisissä ryhmissä ja sosiaaliluokissa. Se jää usein piiloon. Väkivallan uhrit häpeävät ja pelkäävät.

Väkivalta loppuu vain, kun sekä uhrit että tekijät saavat apua. Apua tarvitsevat myös tapahtumien todistajat, monesti perheen lapset. Meidän pitää pystyä suojelemaan lapsia, jotta väkivallasta ja turvattomuudesta ei tulisi elämän mittaista painolastia.

Keskiviikkona vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Canth sanoi, että ”naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys”.

Naisiin kohdistuva väkivalta on uhka kansalliselle turvallisuudelle. Siihen on löydettävä ratkaisuja ja sen ehkäisemisen resurssit on turvattava. Naisten ihmisoikeudet turvaavat rauhaa meillä ja ovat kestävän rauhan edellytys kaikkialla maailmassa.