Nuoret tarvitsevat valmiuksia uskontojen ymmärtämiseen

Merkityksellinen elämä rakentuu paitsi maailmankuvasta ja arvoista, myös uskomuksista ja rituaaleista, jotka vahvistavat merkityksellisyyden kokemusta.  Monen ihmisen kohdalla merkitykselliseen elämään kuuluu hengellisyys.

Pitkään puhuttiin maallistumisesta, ja uskontojen roolin uskottiin hiipuvan.  Euroopassa institutionaalinen uskonnollisuus onkin murroksessa. Samaan aikaan uskontojen ja katsomusten kenttä on moninaistunut. Myös erilaiset henkisyyden muodot ja hengellisyys kukoistavat. Globaalisti myös perinteiset uskonnot voivat hyvin.

Uskonto näkyy ja kuuluu mediassa. Politiikalla edistetään uskonnollisia päämääriä ja uskonnon varjolla tehdään politiikkaa. Uskontolukutaidon merkitys korostuu, ja tarve uskontojen ja katsomusten vuoropuheluun kasvaa. Uskontojen tuntemus ja katsomustaidot ovat osa yleissivistystä.

Varhaiskasvatus ja koulu ovat tarjonneet Suomessa laadukasta katsomuskasvatusta ja uskontojen opetusta. Juha Luodeslampi avasi Turun Sanomien Ristiveto-blogissa (9.9.2021) uskonnonopetuksen historiaa Suomessa. Uskonnonopetus ei ole enää tunnustuksellista, vaikka oppilaat on eriytetty oman uskonnon opetuksen ryhmiin.

Opetuksen sisällöt ja tavat määritellään opetussuunnitelmissa, niiden pohjana on tutkimukseen perustuva tieto ja toteutuksesta vastaavat koulutetut ammattilaiset. Opetus antaa tietoa ja valmiuksia ymmärtää oman uskontokunnan ja toisin uskovien ajattelua ja perinteitä.

Opetus huomioi myös oppilaan kulttuurisen taustan. Näin erilaiset uskonnot ja katsomukset tulevat nähdyiksi, hyväksytyiksi ja tunnustetuiksi. Tämä tukee yhdenvertaista kasvamista suomalaisen yhteiskunnan jäsenyyteen.

Uskonnollisen kentän moninaistuessa ja maailman muuttuessa myös uskonnonopetusta tulee kehittää ja sen merkitys korostuu entisestään. Myös tulevaisuudessa on tärkeää, että koulun uskonnonopetus antaa oppilaalle riittävät ja ajantasaiset tiedot ja taidot.

Hyvä uskonnonopetus tarjoaa myös mahdollisuuden oman katsomusperinteen kriittiseen tarkasteluun. Historiallisen ja vertailevan tiedon valossa ja etäämmältä katsoen oppii tunnistamaan sekä turvallisen ja terveen uskonnollisuuden tunnusmerkkejä että uskonnon väärinkäyttöä ja riskitekijöitä.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tietoa omista juuristaan ja kykyä kohdata arvostaen erilaisia katsomuksia. Koulujen arjessa ja nuorten elämässä on lisääntynyt tarve uskontojen ja katsomusten väliseen dialogiin. Avainkysymys onkin, miten turvata laaja ja tietoon perustuva ymmärrys uskonnon ja katsomusten maailmasta tavalla, joka huomioi oppilaan omat lähtökohdat.

Mahdollisia reittejä on kaksi. Nykyisen oman uskonnon — tai uskonnottomien kohdalla elämänkatsomustiedon — opetus voi palvella myös tulevaisuuden katsomusopetuksen pohjana. Toinen vaihtoehto on kaikille yhteinen katsomusaine. On huomattava, että tällaista oppiainetta meillä ei ole, mutta mahdollisuudet sen luomiseen ja kehittämiseen ovat hyvät.

Hyvin toteutettu katsomusopetus tukee nuoria kasvamaan suvaitseviksi, avoimiksi ja omaa moraaliaan tunteviksi nuoriksi. Se luo pohjaa yhteiskuntarauhalle, kasvattaa vuoropuheluun sekä antaa eväitä moniarvoisessa maailmassa elämiseen.