Perheitä koskevien asenteiden on aika avartua

Perhekerhossa ihastellaan vauvaa. ”Onpa hän suloinen, aivan isänsä näköinen”, toteaa ystävällinen ohikulkija. Vanhemmat näyttävät hämmentyneiltä. Yhdennäköisyys ei johdu geeneistä. Lapsi on saanut alkunsa lahjasukusolulla, kuten yli viisisataa lasta joka vuosi.

Tahaton lapsettomuus lisääntyy Suomessa. Asia koskettaa joka viidettä suomalaista. Lapsettomuuden surusta on silti vaikea puhua. Kaipaus ja kipeys eivät kosketa vain vanhemmuudesta haaveilevia, vaan myös isovanhempia ja muita läheisiä.

Onneksi lääketiede ja erilaiset lapsettomuushoidot voivat tarjota monille lapsettomuuteen tärkeän avun. Lääketieteen mahdollisuuksien hyödyntäminen on osallistumista luomisen ihmeeseen.

Perheiden monimuotoisuus on ollut aina totta, nykyään siitä puhutaan avoimemmin. Monimuotoisuus näkyy esimerkiksi yhden vanhemman perheissä, monen sukupolven perheissä, uusperheissä, sateenkaariperheissä, adoptioperheissä, monikulttuurisissa perheissä ja sijaisperheissä. Myös odottamattomat menetykset muuttavat perheitä. Alaikäisen lapsen menettää vuosittain noin 500 perhettä.

Silti yhteiskunnallisessa keskustelussa ja lainsäädännössä lähtökohtana on edelleen usein perhe, johon kuuluu eri sukupuolta olevat vanhemmat ja heidän yhteiset biologiset lapsensa. Tämä kuva ei vastaa todellisuutta. Tällä hetkellä joka kolmas suomalainen lapsiperhe on tavalla tai toisella monimuotoinen.

Kaikki perheet eivät löydä itseään perhekuvastosta. Moni tuntee ulkopuolisuutta, kun yhteiskunnallisessa keskustelussa ja kahvipöydissä puhutaan perhe-elämästä. Kapeiden perheihanteiden keskellä myös lapset saattavat kokea kasvavansa vääränlaisessa perheessä. Oma perhe on lapsen elämässä rakas ja ainoa lähtökohta, jonka kummeksuminen on syvästi satuttavaa.

Ikääntyvä Suomi tarvitsee lapsia. Jokainen syntyvä lapsi on yhteiskunnalle tärkeä. Elämän arvoa ei kuitenkaan voi, eikä saa mitata tuottavuudella. Pienet lapset muistuttavat pelkällä olemassaolollaan, että ihmisen arvo muodostuu jostain muusta kuin tehokkuudesta ja tuottavuudesta.

Syntyvyyttä ja vanhemmuutta vahvistavat monet tekijät. Tarvitsemme kaikenlaisia perheitä tukevaa lainsäädäntöä, työelämää, palveluja ja julkista keskustelua. Päätöksiä tulee tehdä perheiden tosiallinen monimuotoisuus huomioiden. Perheitä koskevien asenteiden on aika avartua. Perhehaaveita tulee tukea, ei rakentaa esteitä niiden tielle.

Lainsäädännön ja poliittisten päätösten lisäksi myös yhteiskunnan ilmapiirillä on suuri merkitys. Vakava maailman tilanne, oman elämän haasteet sekä kumppanin tai tuen puute heikentävät luottamusta tulevaisuuteen. Tämä näkyy syntyvyydessä.

Vanhemmuus ei ole helppoa aikana, jona monet elämää tukevat lähiyhteisöt ovat murtuneet. Vanhemmuuden tukeminen ja perhemyönteisen yhteiskunnan vahvistaminen vaativat eri toimijoiden panosta ja yhteistyötä. Myös uskonnollisten yhteisöjen tulee kannanotoissaan ymmärtää ja arjessaan arvostaa perheiden monimuotoisuutta, ja tukea lasten kasvurauhaa ja vanhemmuutta. Kaikkien etu on, että vanhemmat, olipa heitä sitten yksi tai useampia, voivat elää hyvää elämää ja jaksavat kantaa vastuutaan lapsista.

Myös lapsiperhearjesta puhumisen tulisi muuttua. Keskusteluissa painottuu perhe-elämän raskaus, mutta unohtuu lasten mukanaan tuoma ilo ja merkityksellisyys. Lapset eivät odota vanhemmalta valmista elämää, vaan turvallisuus ja perustarpeiden täyttyminen kantavat pitkälle.

Elämme keskellä kulttuurista murrosta, jossa lasten saaminen ei kuulu kaikkien unelmiin. Jokaisen valintaa tulee kunnioittaa. Monia vanhemmaksi tulo askarruttaa. Samalla yhä suurempi osa suomalaisista ei saa haaveistaan huolimatta lainkaan lapsia tai saa lapsia toivomaansa vähemmän.

Silloin, kun ihminen unelmoi lapsista, niitä unelmia tulee vahvistaa. Perheeksi voi tulla monella tavalla. Jokainen lapsi on lahja ja suuri ihme.