Kätketty vapaus

Salon taidemuseossa, vanhassa veturitallissa, minua katsoo nuori tyttö. Kaksitoistavuotias Fatima on paennut Syyriasta Libanoniin. Fatima kertoo, kuinka oli markkinoilla myymässä maitoa, kun räjähdyksen sirpaleet osuivat hänen selkäänsä. Räjähdyksen muisto näkyy hänen katseessaan. Fatiman tavoin Libanonissa on 1,5 miljoonaa syyrialaista. Virallisia pakolaisleirejä ei ole, mutta leirejä syntyy pakon edessä. Näillä pakolaisilla ei ole samoja oikeuksia kuin muilla ulkomaalaisilla.

”Hän on lähettänyt minut — päästämään sorretut vapauteen, sanoo Jeesus”

Toisessa kuvassa on kahden viikon ikäinen paksutukkainen Liana. Hänen hiuksiaan ajaa partahöylällä kylän ympärileikkaaja Nadja. Kuva on Indonesiasta. Vastinparina tälle toimii kuva irakilaisesta Faridehista, joka on raskaana. Hänen sukuelimensä silvottiin, kun hän oli kymmenen. Farideh odottaa kolmatta lastaan ja on päättänyt, ettei heistä yhtäkään silvota. Laki kieltää silpomisen, mutta tavat ja uskomukset muuttuvat lakeja hitaammin.

”Hän on lähettänyt minut — julistamaan vangituille vapautusta, sanoo Jeesus.”

Kolmanneksi tekee mieli kertoa Gitasta, jonka kasvot ovat suoraan kameraan ja hän nauraa sydämellisesti. Gita työskentelee kahvilassa, jota ylläpitävät happoiskusta selvinneet naiset. Intiassa yksi koston, häpäisyn ja tapon muoto on ollut heittää happoa naisen tai tytön kasvoille.

”Hän on lähettänyt minut – julistamaan sokeille näkönsä saamista, sanoo Jeesus”

Voisin kertoa vielä kuvasta, jossa kiertää Länsirannan muuri, joka rikkoo kansainvälisiä oikeuksia, mutta laajenee yhä. Ja monesta muusta.

”Vapauteen Kristus meidät vapautti, huudahtaa Paavali”. Miten unohdettu ajatus ja miten tallottu opetus – myös kristittyjen keskellä.

Salon taidemuseon veturitallissa on parhaillaan brittiläisen Gertrude Bellin (1868–1926) ja Meeri Koutaniemen valokuvanäyttely Kätketty vapaus. Näyttely kertoo kahden naisen halusta dokumentoida maailmaa sellaisena kuin se heille näyttäytyy. Valokuvat ja kirjeet kuvaavat elämää Lähi-Idässä ja Aasiassa sadan vuoden etäisyydellä toisistaan.

Vapaus on kuvissa kätkettyä. Sosiaalisen, poliittisen tai uskonnollisen ilmapiirin vuoksi se toteutuu katseilta piilossa. Kuvissa puhkuu läpi uskontojen merkitys ja voima. Niissä näkyvät kahleet ja vapaus, kätkettynäkin.

Kahden erilaisen ajan kuvissa koskettaa kauneus, rakkaus ja läsnäolo. Teoksista välittyvät elämänhalu, voima ja toivo. Samalla ne saavat huokaamaan raskaasti, eivätkä jätä rauhaan – sydämestä asti puristaa.
Mitä näkisimme, jos kuvat kertoisivat elämästä täällä Suomessa yli sata vuotta sitten ja nyt viime vuosikymmenenä.

Mitä vapaus oikein on?

Tuomiokirkosta Nasaretin Synagogaan

Olemme kokoontuneet tänne tuomiokirkkoon osana promootiojuhlallisuuksia. Käsillä on teologisen tiedekunnan 44. tohtoripromootio, iloinen juhlapäivä. Juhlimme tohtoreita ja tutkittua tietoa.

Jotta tähän on päästy, olette nähneet vuosia vaivaa. Yhtäältä teitä on koeteltu, ja toisaalta olette olleet täynnä hengen voimaa. Olette kertoneet löydöistänne ja opettaneet niistä muille. Ja mikä tärkeintä, oma ajattelunne on kehittynyt. Väitöskirjaopinnot ovat olleet yksi tärkeä taite elämässä, ehkä myös askel johonkin uuteen.

Kuultu evankeliumi vie meidät tuomiokirkon juhlallisuuksista Nasaretin synagogaan. Luukas kertoo Jeesuksen profeetallisen toiminnan alkamisesta. Hänet on kastettu, häntä on koeteltu ja nyt hän on aloittamassa työtänsä.

Nasaretin mies on palannut kotikaupunkiinsa. Hän menee tapansa mukaan synagogaan ja nousee lukemaan hänelle ojennettua Jesajan kirjaa:
”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Luukkaan Jeesus lisää palvelukseen yhden lauseen: ”Tänään, teidän kuultenne, kirjoitus on käynyt toteen”.

Mutta mitä sitten tapahtuu? Luukas kertoo, kuinka ihmiset joutuvat raivon valtaan, ryntäävät ulos, ajavat Jeesuksen pois kotikaupungistaan ja vievät jyrkänteelle työntääkseen hänet alas.

Nasaretissa Jeesus jakaa totuuden puhujien kohtalon, myös Elia ja Elisa olivat oman kansansa hyljeksimiä. Syntyi paljon toistettu viisaus: ”Totisesti, kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”.

Uskonnonvapaus

Kun tänään juhlimme teologisen tiedekunnan promootiota, juhlimme myös satavuotiasta suomalaista uskonnonvapauslainsäädäntöä. Ajan kaari on sama kuin Bellin ja Koutaniemen kuvissa. Laki teki Suomesta aikanaan kansainvälisen edelläkävijän. Tärkeää oli sekä vapaus uskontoon että vapaus uskonnosta.

Uskonnonvapaus kuuluu klassisena oikeutena ihmisoikeuksiin ja tunnetaan ainakin periaatteen tasolla maailmanlaajuisesti. Sen tunnustamista pidetään ehtona demokraattisen yhteiskunnan toimivuudelle. Silti uskonnonvapaus ei ole itsestäänselvyys. Tiedämme, että se on kaventumassa halki maailman.

Suomalaisessa todellisuudessa saattaa unohtua, että uskontojen merkitys maailmanlaajuisesti kasvaa. Maailmassa on enemmän uskonnollisia ihmisiä kuin koskaan aiemmin.

Suomessakin on tapahtunut paljon sadassa vuodessa. Uskonto näyttäytyy osin tuttuna, osin uudessa valossa, uskonnollinen kenttä on moninaistunut ja muuttunut, mutta yhä uskonnot ja erilaiset katsomukset muovaat täällä ihmisen identiteettiä.

Tieteen vapaus

Hyvä juhlaväki,
promootio on oppimisen, ymmärtämisen ja tieteellisen tiedon juhlaa.

Kun tänään yritämme ymmärtää suomalaista todellisuutta tai laajemmin uskontojen merkitystä maailmassa, käy selväksi, että tarvitsemme tutkittua tietoa uskontojen merkityksestä. Tarvitsemme uskontolukutaitoa – teidän teologien työtä ja tutkimusta enemmän kuin aikoihin. Bellin ja Kotaniemen tavoin, te rakennatte tieteelliseen tietoon perustuen kuvaa historiasta ja nykyajasta.

Yhtä aikaa, kun tunnistamme vapaan ja tutkitun tiedon merkityksen, näemme luotettavan tiedon arvostuksen murenemista. Nykyajan viestintämaailma rakastaa vastakkainasetteluja sekä puutteellista ja väärää tietoa. Autoritääriset johtajat ja populistit tarjoavat yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin. Menneisyyteen kiinnittyneet voimat vahvistuvat eri puolilla maailmaa. Myös uskontoa käytetään vallan välineenä ja sen nimissä kahlitaan ihmisen vapautta. Meilläkin tieteellisen tutkimuksen itsenäisyyttä ja vapautta on kyseenalaistettu.

Onko tieteen vapaus kätkettyä? Ovatko tieteentekijät tämän ajan profeettoja? Käykö teille Twitterissä samoin kuin Jeesukselle Nasaretin synagogassa? Tutkijoita ei haluta kuulla, punnittu tieto sivuutetaan ja kyseenalaistetaan.

Mutta ei kyse ole vain yhteiskunnallisesta keskustelusta vaan myös evankelis-luterilaisesta kirkosta, kristillisistä kirkoista ja uskonnollisista yhteisöistä. Kirkon edustajana sanon, että kriittinen keskustelu uskonnoista ja katsomuksista on välttämätöntä. Se tukee turvallista uskonnollisuutta ja vahvistaa uskontojen positiivista merkitystä yhteiskunnassa.

Uskonnollisen ylemmyyden vaara on olemassa jokaisessa ajassa. Voi kunpa osaisimme olla avoimia tutkitulle tiedolle, vaikka se ei useinkaan päästä uskonnollisia yhteisöjä helpolla.

Tarvitsemme tutkimuksen peiliä. Ymmärrystä ja tilaa kristittyjen kesken sekä eri tavoin uskovia ja uskonnottomia kohtaan. Yhteyden rakentamista eri katsomus- ja uskontoperinteiden välillä on jatkettava kärsivällisesti silloinkin, kun se synnyttää vaikeita tunteita, jopa raivoa.

Ihmisten suuttumuksesta huolimatta Jeesus kulkee väkijoukon halki ja jatkaa matkaansa. Välillä saatte ylistystä, välillä teitä painetaan alas, mutta matka jatkuu. Tieteen tekijän on kuljettava monenlaisten väkijoukkojen halki, seuranaan luottamus totuuden vapauttavasta voimasta.

Kristityn vapaus

Millaista on se vapaus, johon Kristus tänään vapauttaa?

Kun katsomme maailmaa ympärillämme, näemme monessa hyvän kehityksen, mutta myös suuria globaaleja haasteita. Hoosean julistama tuho on jo totta. Maa on muuttunut paikoin aavikoksi, eläimet ja ihmiset nääntyvät. Ilmastonmuutos ja lajikato osoittavat planeetan rajoja, joihin ihmisen on mukauduttava. Meidän on löydettävä kestäviä ratkaisuja ilmastonkriisin ja siitä johtuvan eriarvoistumisen, pakolaisuuden ja köyhyyden kysymyksiin.

Olemmeko ymmärtäneet vapauden väärin? Käsittäneet sen vapautena kuluttaa loppuun Jumalan luomaa maailmaa ja samalla myös itseämme. Emme ole onnistuneet jakamaan hyvää oikeudenmukaisesti. Voisiko totuus vapauttaa meidät?

On katsottava peilikuvaa rehellisesti. Rohkenen maan etevimpien teologien seurassa sanoa, että myös meidän on oltava osa ratkaisua. Teologinen tutkimus ei voi katsoa sivusta, kun Jumalan luoman maailman reuna murenee ympäriltämme. On kyse eettisestä ja hengellisestä kriisistä. Se haastaa tutkimuskohteitamme, tapaamme tehdä teologiaa, ymmärryksemme ihmisestä luomakunnan kruununa ja kutsuu mielenmuutokseen ja parannukseen. Myös kirkossa meidän on katsottava maailmaa yhteisistä haasteista käsin.

Kätketty vapaus

Tavan mukaan osana promootiota on jumalanpalvelus. Ja tänään täällä ovat kuuluneet Jesajan profetia ja Jeesuksen sanat Nasaretin synagogassa. Sovinnon julistaminen oli Kristuksen elämäntehtävä. Kristuksen jälkeen tuo tehtävä on annettu meille.

Meidät on sidottu palvelemaan, sidottu lähimmäiseen. Jakamaan elämää köyhien, sorrettujen ja yksinäisten kanssa. Parantamaan ne, joiden mieli on murtunut ja lohduttamaan murheellisia.

Sama vapautuksen ja lohdutuksen sanoma koskee sinua. Saat turvautua Jumalaan, joka on lähellä, kätkettynä heikkouteen, sisällä rikkinäisessä maailmassamme, siellä, missä sinä juuri nyt olet.

Hyvä juhlakansa,
kristillinen kirkko on vapautusliike. Vaikka siltä se ei aina näytä, mutta sitä se pohjimmiltaan on. Kristus on keskellämme, hän on elämänsä tyhjäksi tuntevien toivo ja haavoitetuissa väkevin. Hän valitsee puolensa ja kutsuu meitä tänään Fatiman, Lianan, Nadjan, Faridehin ja toistemme kasvoissa – luonnon hiljaisessa huminassa ja huokauksessa.

On läsnä kätkettynä voimana:
”Ei hän huuda eikä melua,
ei kuulu hänen äänensä kaduilla.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra,
lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.
Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.
Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.”  (Jes. 42:2-4)