Rukouksen varjossa

Sain ystävältäni useita vuosia sitten lahjaksi pienen tumman puuveistoksen. Se oli tehty Länsi-Afrikassa Ghanassa. Veistoksen nimi on Rukouksen varjo. Lahjan antaja kertoi minulle, miten Afrikassa ihmiset haluavat varjoon. Varjon merkitys on kokonaan toinen kuin täällä usein pimeässä ja kylmässä pohjolassa, missä kaipaamme valoa ja lämpöä, etsimme auringonläikkiä.

Afrikassa varjo suojaa päivän paahteelta ja antaa tarvittavan hengähdystauon. Usein varjoon on etsiydyttävä, muuten ei yksinkertaisesti jaksa. Hän ehdotti, että laittaisin veistoksen työpöydälleni muistuttamaan siitä, että mitä ikinä edessä onkaan, minua ympäröi rukouksen suojaava varjo.

Näin olen tehnyt. Tuo veistos on työpöydälläni ja se on ollut mielessäni, kun siunaamme teitä työhön, Jembere, Sara ja Tuomas.

On heleä helluntai, luonto on puhjennut vehreyteen, täällä on kesän valo ja lämpö.

Ensimmäinen helluntain tapahtumista kerrotaan Apostolien teoissa. Käsillä on kirkon syntymähetki. Koolla on pyhiinvaeltajia eri maista, kaikista ilmansuunnista. Paikalle on kokoontunut paljon ihmisiä niin kuin tänään tänne Salon torille Lähetysjuhlien messuun: väkeä on kuin helluntain epistolassa.

***

Mutta mennään ajassa vielä kirkon syntymähetkeäkin kauemmaksi. Yksi Raamatun alkukertomuksista on kertomus Babylonin tornista. Siinä kerrotaan, kuinka ”koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä”. Kertomuksen ihmisiä yhdistää kielen lisäksi yksimielisyys ja vahva yhteenkuuluvuus. Kokemus siitä, että yhdessä he ovat vahvoja ja viisaita.

Tässä vahvuuden ja viisauden tunnossa he päättivät rakentaa tornin, joka ylettyisi taivaaseen, jossa Jumala on.

Kertomus Baabelin tornista on kuvaus ihmisten yhteistyön voimasta, mutta se on myös kertomus ihmisen vallanhalusta, ylimielisyydestäkin. Tornin rakentajilla oli vahva itsetunto. Heille mikään, edes taivas, ei muodostanut rajaa.

Tämän omavoimaisuuden Jumala särkee. Torni, ihmisen halu ”olla kuin Jumala” romuttuu.  Samalla myös kielet ja kulttuurit sekoittuvat. Rikki menee myös ihmisten kyky toimia yhdessä. Ihmiset ajautuvat erilleen ja irralleen toisistaan.

Myyttinen alkukertomus kertoo erilleen ajautuneiden ihmisten tunnoista. Kokemus ei ole meille vieras. Elämme maailmassa, jossa puhumme eri kieliä, tulemme erilaisista kulttuureista. Ja vaikka puhuisimme samaa kieltä, monet asiat erottavat meitä. Emme aina ymmärrä toisiamme. Vastakkainasettelu tuntuu vain vahvistuvan. Näemme usein vain omat tarpeemme. Vallanhalu ja ylimielisyys eivät ole kaukana tästä ajasta. Tunnemme erilleen ajautumisen tuskan, ihmisen vierauden ja yksinäisyyden kaiken keskellä.

***

Helluntain kertomus on Babylonin tornin vastakertomus. Koolla on jälleen paljon ihmisiä: ”kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on”. Nyt ihmiset eivät puhu samaa kieltä, vaan jokainen kuulee puhuttavan omaa kieltään. Eikä kyse ollut vain kielistä ja kansallisuuksista vaan myös erilaisista mielipiteistä, kulttuurista, hengellisistä taustoista ja poluista kristilliseen uskoon.

Helluntain kertomus vie meidät syvällä tavalla globaalin kirkon mission keskelle. Jumalan luoma todellisuus on moninainen, Kristuksen missio toteutuu monipuolisesti eri puolilla maailmaa.

Helluntai on erityisen hieno pyhä viettää Lähetysjuhlia ja siunaten saatella teitä työhönne, Jembere, Sara ja Tuomas.

Babylonissa vahva ihminen rakensi suhdetta ylöspäin. Helluntai muistuttaa, että suunta on ylähäältä alas, ei alhaalta ylös.

Tätä näkyä toteutamme myös lähetystyössä. Osana globaalia kirkkoa emme tee työtä tornista. Emme voi ylhäältä päin neuvoa ja opastaa muita ajattelemaan ja toimimaan meille totutulla tavalla. Mutta teidät lähetetään toimimaan osana globaalia kirkkoa, oppimaan toisilta, toimimaan ja elämään alhaalla, olemaan yhdessä toisten kanssa maailmaa rohkeasti uudistava ja muuttava voima.

***

Tänään te lupaatte julistaa sanoin ja teoin. Sanoin ja teoin julistamisesta puhuu myös päivän evankeliumi, joka on katkelma Jeesuksen jäähyväispuheesta oppilailleen. Rakkauden ja käskyjen yhdistäminen on Jeesuksella tuttu aihe. Rakkauden tulee näkyä tekoina, ei suurina sanoina.

Kirkkoisä Johannes Krysostomos sanoo siitä viisaasti: ”Kaikkina aikoina tarvitsemme tekoja ja toimia, emme vain sanoja. Kenen tahansa on helppoa sanoa tai luvata jotakin, mutta ei ole helppoa pitää, mitä on luvannut.”

Kun katsomme maailmaa, yhteiskunnallista keskustelua täällä Suomessa, myös globaalia kirkkoa, – tunnistamme, että tämä aika tarvitsee kipeästi helluntain henkeä, ymmärtämisen ihmettä. Tarvitsemme sitä, että sanat ja teot puhuvat samaa kieltä.

Suomi on meille rakas maa. Yhtä aikaa kirkkona näkymme on aina globaali. Evankeliumi kuuluu kaikille ja kaikkialle. Lähimmäisen rakastaminen ei ulotu vain lähellä oleviin ihmisiin. Maapallo on meidän yhteinen kotimme, Jumalan ruumis. Ihmisen hyvinvointi on sidottu luonnon pelastumiseen. Meidät on lähetetty julistamaan evankeliumia kaikille luoduille, koko luomakunta odottaa pelastusta.

Kristittyinä haluamme kantaa vastuumme ilmastonmuutoksen, poliittisen epävakauden ja äärimmäisen köyhyyden edessä. Meidän on lähetetty työhön oikeudenmukaisemman maailman ja rauhan puolesta, rakentamaan kestävää elämää, välittämään armoa ja rakkautta sanoin ja teoin. Tätä kaikkea on kirkon kansainvälinen työ.

Globaalin kirkon lähetystyö saarnaa maailmalle: kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä, Jumalan maailma on yksi ja yhteinen.

***

Tällaiseen työhön teidät on uskottu. Siunaamme teitä matkaan ja muistamme teitä ja kaikkia Lähetysseuran työntekijöitä rukouksin.

Kun teidät lähetetään työhön, saatte luottaa, että helluntain henki toimii ja vaikuttaa myös teissä, jotta työnne kautta osaisitte avautua ja kääntyä niiden puoleen, jotka kaipaavat tulla nähdyiksi, kutsutuiksi mukaan ja puhutelluiksi kielellä, jota he ymmärtävät.

Teidän ei tarvitse selviytyä omin voimin. Evankeliumissa Jeesus lupaa: ”Minä en jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.”

Helluntain henki ja ihme on toinen toistemme ymmärtämisen ihme. Jumalan henki rakensi yhteyden silloin ja rakentaa sitä tänään. Yhä vieläkin erilleen joutuneita ihmisiä ohjataan yhteen.

Jeesus ei jättänyt meitä, kenenkään meistä ei tarvitse selviytyä omin voimin. Jeesus on täällä tänäänkin, puhuu kieltä, jota sielumme kaipaa ja sydämemme ymmärtää: saat olla turvassa, olet Jumalalle rakas.

Rakkaat Jembere, Sara ja Tuomas,
Vanhassa testamentissa on hieno kuva siitä, kuinka profeetta Elia pakenee tehtäväänsä väsyneenä vanhaa pyhiinvaellusreittiä vuorelle. Vuorella hänen ympärillään riehuvat luonnonmullistukset vertauskuvina siitä, mikä ihmistä elämässä kuluttaa ja heittelee.

Lopulta kaikki tyyntyy ja ”kuului hiljaista huminaa”. Hiljaisuudessa Elia kuulee, kuinka Jumala puhuu hänelle ja osoittaa hänelle luottamuksensa.

Jumala on läsnä hiljaisessa huminassa, helluntain tuuli puhaltaa. Rakas ystäväni, Jumala on siellä, missä sinä juuri nyt olet.

Siellä sinua suojaa rukouksen varjo.